Runoteos käsittelee menettämistä, niin kuolemaa kuin eroakin. Teoksen puhuja on rakkauden kaipuussaan itsekeskeinen ja piittaamaton - ominaisuuksia joita aikamme henki voi monessa meissä nostaa pintaan. Tyyliltään runokieli on runsasta ja rytmikästä, kuvien vyöryä.
"Kaikki kiveykset / sinun
pimeähakuisuutesi.
/ Olen vapaa, sydän täynnä helistimiä /
heliumia deliriumia,
/ kannan vielä kosteita pääskyspesiä.
/ Ydinidentiteettisi välkyttää kuin siinä olisi himmennyskytkin kun kesä loikkaa tähtien, kuun läpi
/ Tähdet, kuu ovat mustaa saippuaa eleettömyydessään. "