Terävä analyysi ilmastopolitiikan epäonnistumisesta, ympäristöliikkeiden voimattomuudesta ja siitä, miten nyt olisi toimittava, jotta maapallo voidaan vielä pelastaa.
2010-luvulla ilmasto nousi kansainvälisen politiikan ykköspuheenaiheeksi: solmittiin uusia sopimuksia ja nähtiin valtavia kansanliikkeitä, jotka yhdistivät vaatimuksia ilmasto-oikeudenmukaisuudesta, demokratiasta ja järjestelmän muutoksesta. Mutta nyt, 2020-luvulla, päästöt jatkavat kasvuaan, autoritaariset liikkeet vahvistuvat ja monet aikaisemmat lupaukset ovat jääneet lunastamatta. Mitä oikein tapahtui?
Palavan maailman politiikka etsii vastauksia tähän kysymykseen politiikan suurista linjoista: mitkä intressiryhmät, minkälainen politiikka ja minkälaiset maailmankatsomukset ovat tuoneet meidät tähän pisteeseen? Miksei kansainvälinen ilmastodiplomatia saavuttanut tavoitteitaan edes Suomen kaltaisessa maassa? Entä millaista politiikkaa harjoittavat ne, jotka väittävät ilmastonmuutoksen ratkeavan juuri päästämällä “irti politiikasta” ja jotka pyytävät meitä laittamaan uskomme teknologiaan tai luontoäidin kuunteluun?
Kirja osoittaa kriittisen katseen erityisesti niihin, jotka tarjoavat yksinkertaisia vastauksia monisyisiin ongelmiin. Valtaapitävien intressit, teknologiafantasiat ja vanhentuneet protestimuodot ovat osaltaan estäneet todellisen muutoksen. Kirja ravistelee niin päättäjiä kuin ympäristöliikkeitäkin katsomaan peiliin – ei osoittaakseen syyllisiä vaan avatakseen, millaista poliittista ajattelua ja toimintaa nykyhetki vaatii. Se haastaa lukijaa ajattelemaan, tekemään ja näkemään ilmastonmuutoksen ratkaisemisen ennen kaikkea vallan ja päätösten kysymyksenä.