Sananmuuttelu on tuttua kaikille suomalaisille. Sananmuutteluja ei ole juuri julkaistu kuin sanapareja kokoavilla suttuisilla monisteilla tai nettisivuilla. Tämä kirja korjaa tilanteen: se koostuu lyhyistä tarinoista, jotka ovat järjellisiä ”molempiin suuntiin.”
Onko sananmuuttelu vakavasti otettava, mutta tutkimaton alue suomenkielisen kansanperinten laajassa kirjossa vai osa niitä ala-arvoisia sukkeluuksia, jotka lasketaan koululaishuumorin tiliin?
Hällä väliä. Kun jotain yllättävää sattuu, on tapana sutkauttaa jotain keventävää. Olipas kovat tammenlehti, totesi kaatunut pulu.
Tämä kirja ei sisällä ainuttakaan rumaa sanaa.