Lennokasta draamaa rakastamisen tavattomasta monimutkaisuudesta ja monisanaisuudesta. Shakespearen klassinen komedia elää ja naurattaa yhä.
LEONATO:
Minä toivon, että teille löytyy jonakin päivänä aviomies.
BEATRICE:
Ei ennen kuin Jumala tekee ne maata arvokkaammasta aineesta. Eikö teitä muka sureta, jos nainen joutuu alamaiseksi komealle tomulle ja saa tehdä tiliä tekemisistään pahatapaiselle paakulle? Ei, minä en mokomaa huoli. Aatamin pojat ovat veljiäni ja minusta on synti naida lähisukulainen.
Paljon melua tyhjästä on komedia rakkauden mutkista ja siitä, miten ne suoristetaan. Beatrice ja Benedick ovat kaksi älypäätä, joiden armoton sanasota on jatkunut jo vuosia. Selvä se, että nämä tulisielut eivät suosiolla aloilleen asetu. Benedickin sotatoveri, Claudio, sen sijaan on pian mennyttä miestä Beatricen serkun, herkän Heron edessä. Mutta meteli syntyy kerran jos toisenkin ennen kuin asiat järjestyvät. Shakespearen lennokas komedia elää ja naurattaa yhä.
"Näytelmässä sanailu on leimallisesti miesten keskinäinen viestintämuoto ja se edustaa eräänlaista salaista kädenpuristusta: sen tarkoituksena on vahvistaa heidän yhteenkuuluvuuttaan jättämällä naiset ulkopuolelle. Siksi sanavalmis Beatrice on kuin hiertävä kivi kengässä", kirjoittaa professori Heta Pyrhönen esipuheessaan.