"Uu-uu vaan! vinkuu sieluni tuuli."
PALKKAPIIAN PÄIVÄKIRJAssa keskitytään kartanoa pyörittäviin toimen ihmisiin ja heidän suhteisiinsa kesää viettäviin omistajiin. Asioita taltioiva Arma Vieras ei ole niinkään kotiapulainen tai palvelijatar vaan taloudenhoitaja: ajatuksissaan hän on vapaa ja sivistynyt, mutta asemaltaan hän on yhtä kaikki lähempänä sisäkköä ja asiatyttöä kuin isäntää taikka tämän poikaa ja ystäviä. Tähän vaikuttaa totta kai myös sukupuoli, jonka ulottuvuuksista saadaan paljon irti.
Päiväkirjamuotoon nojaten teos puntaroi luokkayhteiskunnan murtumia ensimmäiseen maailmansotaan luisuvassa Euroopassa. Alun perin jouluksi 1918 ilmestynyt "romaaninovelli" on omintakeista proosaa, johon moniaineksisuuteen ja terävyyteen suomalainen julkisuus ei ollut lainkaan valmis, mutta jonka notkeutta ja älyllistä etevyyttä eivät kiistäneet kirjan moittijatkaan. Uuteen ntamo-painokseen on lisätty runsaasti loppuhuomautuksia.