Tämä runomuotoon puettu kirja kertoo koskettavalla tavalla kirjoittajan äkillisestä, vakavasta sairaudesta, jonka aikana hän oli mm. kolme viikkoa teho-osastolla tajuttomana sekä sen jälkeen pitkät ajat sairaalassa ja kuntoutuksessa. Mitään toivoa ei ollut, eikä omaisille annettu potilaan paluusta elävien kirjoihin. Kirjoittaja siitä kuitenkin sai vielä nousta ja kirjassa tuleekin voimallisesti esille sekä potilaan että omaisten kiitollisuus siitä, että kaikki lopulta kääntyi parhain päin.
Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi v. 2005 ja se on saanut runsaasti myönteistä palautetta mm. lääkäreiltä, sairaanhoitajilta ja psykiatreilta ym.