Eletään 70- ja 80-lukua lappilaisessa pikkukylässä. Sieltä jotkut ponnistavat jopa yliopistoon, jotkut jäävät paikoilleen tai palaavat reissun tehtyään reppu tyhjänä. Kun lopulta lapsuus ja nuoruus ovat takana, on hetki pysähtyä ja katsoa menetettyihin unelmiin - tai vain uneksia.
Markku Variksen kieli on kirkasta ja ilmaisuvoimaista, se taipuu niin ankean arjen kuin korkean juhlankin sijoissa. Kerrontaa leimaa nostalgia, joka loppua kohden kääntyy fantasiaksi: Pena Peura siirtyy lapsuuden reaalimaailmasta aikuisuuden haavemaailmaan.