Niin auvoinen oli, niin tyyni on virta. Saan luvan, annan luvan astua outoon maahan ja kadota hetkeksi viidakkoon.
Pekka Taanilan runot luovat tiiviitä ja koskettavia tunnelmia. Hänen tässä toisessa runokokoelmassaan aistii salaperäisyyttä, joka jättää tilaa lukijan omille tulkinnoille.