Kivisen luutarhan kasvottomat asukkaat
ikuisuuden portinvartijat
marssivat vasten aikaa
Liikkumatta hiljaisina kutsuvat juhlaan
Täällä kivettyneet varjot ovat kuin
tikareita päivän rinnassa
Jäätyneet puut tuulessa hiljaa humisevat
vainajain kuiskintaa
Ja kiven ottanut nimi
ojentaa maljan