Valtaosa tämän kirjan runoista on syntynyt Varsovassa: monenlaisissa kahviloissa ja erityisesti Irish pubin baaritiskillä. Joskus uusi ajatus on ottanut niskalenkin hölkkäämisen tai tennisottelun jälkeen suun siemaillessa hien tasoittavaa olutta. Joidenkin lyyristen luritusten idut ovat peräisin 1990-luvun Itä-Helsingistä, Kontulan kivimuurien katveesta ja kansankuppiloista.
Runoissa pohditaan rakkauden olemusta ja ihmissuhteiden merkillisyyksiä, pyllistetään tulevaisuudelle sekä helähdetään avaruudessa tulikasvoisena aurinkona. Kirjassa ei unohdeta myöskään kommunistin kopisevia kenkiä, eikä hameenhelman pituutta tai sikarien vohkintaa linnanjuhlissa.
Kirjassa erotetaan myös hiljaisuuden ensimmäinen askel, joka lohduttaa miehen surua, kun rakas ei enää rakasta. Eikä piispantalo ole mikään turha asuinpaikka. Osataanhan siellä muun muassa Jeesus ulkoa.