Miltä näyttää lapsen silmin, kun aikuinen kohottaa kätensä - tai sanansa - lyöntiin? Mitä ajattelee se, joka ei osaa puhua mutta joka tuntee kivun?
Päivi Junttilan (s. 1971) runot puhuvat lasten ja maan hiljaisten kieltä. Runoissa liikutaan symboliikan maailmassa, jossa Julma-Kummat, enkelit ja kukat käyvät ikuista taistoa vallasta. Miten käy, kun suojelusenkeli juo nektarin ja unohtaa suojeltavansa? Entä mitä sanoo pääministeri päivähoidosta? Viittausten verkostosta rakentuu kantaa ottavia mediarunoja mustelmista.