Tämä pikku kirja on kertomus yhden sotilaan ja kotiin yksin jääneen vaimon ja äidin ja lasten yhteiselämän hankaluudesta ja silti kuitenkin erittäin lämminhenkisestä huolehtimisesta ja kaipuusta, rakkaudesta. Sodalle tietenkin nopeata päättymistä. Valtava määrä kirjeenvaihtoa rintamalta kotiin ja kodista rintamalle päivittäin on säilynyt.
Kenttäpostin hitaus ja sensuuri joskus saattaa pakata yhteen lähetykseen viisikin kirjettä. Silloin on jo usein ”lätyt syöty”. Sodan kauhut ja vaarat, puute ja yksinäisyys, voivat olla myös perheenjäsenille liimaa yhteiselämälle, vahvuudelle ja kestolle loppuun saakka! Toivon lämpimästi, ettei enää koskaan meille tänne pohjoiseen Suomeen tule uusia tarpeita kirjoitella sodan kauhista ja ihmisten hädästä.
Terveisin
Oskari Ongenkoukku. sotilaasta ja hänen perheestään