Paleontologi Suvi Viranta-Kovanen kertoo kirjassaan värikkäästi kesykissamme eri puolilla maailmaa elävistä villeistä sukulaisista, kuten oselotista, jaguarundista ja monesta muusta. Hän kuvailee, miten kissa ja ihminen ovat eläneet rinnan eri puolilla maailmaa ja miten juuri kesykissasta tuli ihmisen lemmikki eikä jostain toisesta kissapedosta.
Kirjassa lähdetään petotukijoiden matkassa Andien ylängöille, Kanadan erämaahan ja Afrikan aavikoille. Tutkijan työ on haastavaa ja vaivalloista. Voi viedä viikkoja, ennen kuin näkee kissan luonnossa, ja paikallisten asukkaiden tietämys alueen eläimistä onkin usein arvokas tietolähde. Käy myös ilmi, että kaikki kissapedot eivät olekaan yksineläjiä vaan että monet kissat ovat seurallisia ja jakavat elinpiirinsä muiden kissojen kanssa.
Kirjassa tarkastellaan syitä eri kissapetojen uhanalaisuuteen ja keinoja, joita eri puolilla maailmaa on keksitty ja kokeiltu niiden suojelemiseen.