Sveitsiläinen Alexandre Jollien syntyi napanuoran kuristamana 1974, jäi vaikeasti CP-vammaiseksi ja joutui kolmivuotiaana vammaisten hoitolaitokseen, missä vietti seitsemäntoista vuotta. Vastoin lääkärien ennustetta hän oppi kävelemään yhdeksänvuotiaana, pääsi lukioon ja suoritti yliopistossa filosofian tutkinnon. Hänellä on vaimo ja kolme pientä lasta.
Vaikka filosofia pelasti hänet, nykyään hän ammentaa yhä enemmän myös buddhismista ja zenbuddhismista. Sillä "onnistumisesta" huolimatta Jollien tuntee kuten useimmat, että aina puuttuu jotain. Kirjoittamalla hän opetteleekin kaiken hyväksymistä. Hän tietää, että onni on tässä ja nyt, ja että se riippuu ihmisestä itsestään, ei olosuhteista. Pieni antautumisen opas koostuu kahdestakymmenestäyhdestä luvusta. Jollien ei jakele ohjeita ylhäältäpäin, vaan kirjoittaa aina omista kokemuksistaan, omasta kasvamisestaan. Hän soveltaa lukemaansa, oppii paljon vaimoltaan, lapsiltaan, ystäviltään ja jokapäiväisistä tilanteista. Lukija saa ikään kuin kulkea hänen rinnallaan.
Jollien ei pysty kirjoittamaan käsin ja puhe kangertaa, mutta hän on huumorinsakin vuoksi suosittu luennoitsija.