Joka kerran kun katsot ikkunasta ulos, näkyy vähän lapsuutta.
Henriikka Tavin romaani piirtää muistojen ja leikkien kautta kartastoa 1980-luvun lapsista. Ikäänsä viisaampi Rami kirjoittaa päiväkirjaansa, Heidi, Jenny ja Margareetta kilpailevat bestiksen asemasta ja Villen levottomuus talttuu luokan sekopäätä esittäessä. 1980-luvun yhteisö elää paperitehtaan ympärillä ja kaikkien isät kulkevat aamulla samaan tehtaaseen. Savu nousee piipusta, ympäristösäädökset ovat sinne päin. Lapset leikkivät pihalla, eikä harvinaista ole, että yhdeltä leikin todelliset säännöt salataan. Kotien seinien sisällä tapahtuvasta näkyy toisille vain vilahduksia. Lukija näkee kaiken. Mitä hän ennusti lasten elämistä – ja mitä heille oikeasti isoina kävi?
Pienten lasten puuhakirja on lyyrinen kollaasiromaani, jossa lasten ja aikuisten väliset suhteet avautuvat pala palalta. Yhteisö kuvataan pienten väkivallantekojen verkostona, mutta yhtä lailla onnellisen lapsuuden näyttämönä.