Piirteitä Pernon kartanon ja sen omistajain historiasta

Salminen, Esa; Louhivuori, Seppo; Suominen, Olavi
Nimeke: Piirteitä Pernon kartanon ja sen omistajain historiasta
Tekijät: Salminen, Esa (Kirjoittaja)
Louhivuori, Seppo (Kirjoittaja)
Suominen, Olavi (Kirjoittaja)
Tuotetunnus: 9789526777436
Tuotemuoto: Pehmeäkantinen kirja
Saatavuus: Ei saatavilla
Hinta: 26,00 € (22,81 € alv 0 %)

Kustantaja: Raisio-Seura
Sarja: Raisio-Seuran julkaisusarja 8
Painos: 2017
Julkaisuvuosi: 2017
Kieli: suomi
Sivumäärä: 108
Tuoteryhmät: Kaikki tuotteet
Kirjastoluokka: 92.8 Suomen historia, paikallishistoria
YSO - Yleinen suomalainen asiasanasto: kartanot, Pernon kartano, omistajat, suvut, historia
Pernon kartano on ollut kulttuurihistoriallisesti merkittävä kartano koko Turun seudulle. Erityisen merkityksellisiä kartano ja sen menneet omistajasuvut ovat olleet Raisiossa, johon Perno kuului aina vuoteen 1967 asti, jolloin Pernon alue liitettiin Turkuun. Tästä syystä Raisio-Seura ry on halunnut julkaista valtionarkistonhoitaja, professori Yrjö Nurmion (1901-1983) kirjoittaman Pernon kartanon historiikin.

Yrjö Nurmio syntyi Raision pappilassa rovasti Henrik Nurmion nuorimpana poikana. Nurmio kävi koulunsa Turun Suomalaisessa yhteiskoulussa, valmistui filosofian kandidaatiksi 1923 ja väitteli tohtoriksi 1936. Elämäntyönsä Nurmio suoritti suomalaisen arkistolaitoksen palveluksessa, työskennellen mm. Hämeenlinnan ja Viipurin vasta perustetuissa maakunta-arkistoissa ja myöhemmin Valtionarkistossa, jossa työskenteli valtionarkistonhoitaja 1949-1967. Nurmiolla oli keskeinen rooli suomalaisen nykyaikaisen arkistolaitoksen kehityksessä ja sitä koskevan kansainvälisestikin modernin lainsäädännön synnyssä.

Arkistotyön ohella Yrjö Nurmio, kuten myös sotahistorioitsijana ja Jääkärin marssin kirjoittajana tunnettu veljensä Heikki Nurmio (1887-1947), oli innokas historian tutkija. Nurmio kirjoitti Perno gård -historiikin jo opiskeluaikanaan 1922, tiiviissä yhteistyössä kartanon omistaneiden von Schantzin suvun sisarusten kanssa.

Tekstin paikoittaisesta kömpelyydestä huolimatta teoksen julkaisutyöryhmä on halunnut säilyttää käännöksen tekstin mahdollisimman tarkasti. Tekstistä on korjattu lähinnä lyöntivirheitä ja asiavirheitä, jotka ovat tulleet tekstiin käännösvaiheessa. Myös joitain nimien kirjoitusmuotoja on korjattu.

Muutoin teksti on mahdollisimman lähellä alkuperäistä käännöstä. Teoksen loppuun on myös sisällytetty pieni kuvaliite, jollaista ei ole ollut alkuperäisessä käsikirjoituksessa.