Kristillinen gnostilaisuus esiintyi 100-luvun ensimmäisellä puoliskolla Syyrian Antiokiassa ja Egyptin Aleksandriassa ja levisi nopeasti eri puolille Rooman valtakuntaa. 300-luvulla kristinuskon saatua virallisen aseman, alettiin sitä vainota, ja 500-luvulla se katosi Välimeren alueelta kokonaan. Kuitenkin gnostilaisia mysteereitä siirtyi myöhemmin esim. osaksi vapaamuurariutta.
Ennen Nag Hammadin kirjaston löytämistä 1945 Pistis Sofian ohella tunnettiin vain kaksi muuta gnostilaista koodeksia. Pistis Sofia on niistä laajin ja sen tekstit edustavat gnostilaista aatevirtausta, jonka mukaan aineellisen maailman ja ihmisen aineellisen kehon on luonut luojajumala eikä korkein Jumala. Ihmisen sisällä on kuitenkin korkeimpaan Jumalaan yhdistävä henki ja ihmisen tehtävänä on pyrkiä takaisin korkeimman Jumalan yhteyteen.
Pistis Sofiassa Jeesus opettaa oppilaitaan: kahtatoista apostolia, Magdalan Mariaa - jonka asema on keskeinen -, Jeesuksen äitiä ja Betanian Marttaa, vuoropuheluina ylösnousemuksensa jälkeen yhdentoista vuoden ajan. Jeesus kuvaa kuinka 24 Valon mysteerin ymmärtäminen auttaa ihmissieluja tiellä totuuden ja Valon alueille ja kertoo, ettei ole olemassa korkeampia mysteereitä kuin nämä, jotka johtavat sielut Valojen Valoon.
Kirjassa on myös H. P. Blavatskyn - teosofisen tutkijan - laatima Pistis Sofian kommentaari ja avainkäsitteiden hakemisto.