Monilla suomalaisilla on mielikuva Suomen suurimmasta herätysliikkeestä vanhoillislestadiolaisuudesta. Mielikuvan kehittymiseen on vaikuttanut vanhoillislestadiolaisuuden julkisuuskuva. Sen perusteella liikkeen ulkopuoliset ovat tehneet tulkinnan, mitä lestadiolaisuus on ja millaisia lestadiolaiset ovat. Liike vaikuttaa suoraan noin sadantuhannen suomalaisen elämään ja välillisesti paljon laajemmin, joten ei ole yhdentekevää, minkälainen on liikkeen julkisuuskuva. Myös vanhoillislestadiolaisuuden toimintaa organisoivan Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) ratkaisuihin julkisuuskuvalla on ollut vaikutusta.
Tutkimus kuvaa, millainen oli vanhoillislestadiolaisuuden julkisuuskuva Suomessa vuosina 1961–1985. Tutkimus kertoo, miksi julkisuuskuvasta tuli sellainen kuin tuli, ja miten vanhoillislestadiolaiset vaikuttivat liikkeen julkisuuskuvaan. Tutkimusajanjaksolla suomalaisessa yhteiskunnassa elettiin voimakasta modernisaatiota, jonka mukana tuomat ilmiöt olivat vieraita vanhoillislestadiolaiselle maailmankatsomukselle. Liikkeen jäsenet yrittivät takertua tiukemmin menneeseen arvomaailmassaan ja konkreettisissa ratkaisuissaan. Monet ratkaisut vaikuttivat siihen, millainen on vanhoillislestadiolaisuuden julkisuuskuva 2000-luvulla.
Tutkimuksen kohteena on vanhoillislestadiolaisuus, mutta tutkimus on luettavissa esimerkkinä, miten konservatiivinen liike kohtasi 1960–1980-luvulla modernisoituvan suomalaisen yhteiskunnan. Tutkimus on myös esimerkki, miten julkisuuskuva muodostui Suomessa 1960–1980-luvuilla ennen internetin vallankumousta. Tutkimus osoittaa, miten suuri vaikutus voi olla julkisuuskuvalla, jonka moni mieltää todellisuudeksi, vaikka näkökulmista riippuen se ei välttämättä ole edes todenmukainen.