Vanhoissa tarinoissa poroja on kutsuttu auringon karjaksi, jonka itse aurinkojumala on lahjoittanut Lapin ihmisille, jotta he eivät tuhoutuisi tunturien ankarissa oloissa. Poro onkin sopeutunut hyvin selviytymään pohjoisen talven kovista pakkasista ja kaivamaan jäkälää jopa metrisen hangen alta. Keväällä tämä ”arktinen pintaliitäjä” tulee toimeen jo lähes pelkällä auringonpaisteella, mutta kesällä kuumuus ja räkkä kiusaavat kovin poroa. Poro on edelleen tärkeä eläin lähes 30 pohjoiselle ja arktiselle kansalle. Se tuottaa lihaa, sarvia ja lämpöisiä taljoja, ja sitä voidaan käyttää tiettömillä taipaleilla myös kestävänä kanto- ja vetoeläimenä. Porolla voidaan jopa ratsastaa. Porossa on muutakin vetovoimaa. Vuosittain jo tuhannet matkailijat tulevat Lappiin, nähdäkseen edes vilahduksen tästä Joulupukinkin mainiosta reenvetäjästä, Petteri Punakuonosta.
Kirjassa kerrotaan poronhoidon historiat, monet poron erikoispiirteet ja mestarilliset selviytymiskeinot. Kauniit kuvat täydentävät asiantuntevaa tekstiä. Lukijalle tulevat tutuiksi poron käyttäytyminen laitumilla ja liikenteessä sekä syksyn kiihkeänä kiima- eli rykimäaikana. Miten vaadin hoitaa ja puolustaa vastasyntynyttä vasaansa? Onko porolla todella ilmalämpöpumppu, turbo, pakkasnesteet jaloissa, terveelliset rasvat ”pintana” nahan alla ja kuinka pitkä on poronkusema? Nämäkin tärkeät asiat selviävät porosta kiinnostuneille. Poron kasvavissa verisarvissa uskotaan yhä olevan ihmeaineita, ehkäpä siksi Lapin tarinoissa vanha jätkä kuoltuaan muuttuukin sarvipää poroksi.
Partly written in english.