Psyykenlääkehoitojen kääntöpuolet analysoi nykypsykiatriaa filosofis-historiallisesta näkökulmasta. Näin se pyrkii käsitteellistämään psykiatriaa tavalla, joka mahdollistaa psykiatriaan liittyvien ilmiöiden kääntöpuolien ymmärtämisen ja suurten kokonaisuuksien jäsentämisen.
Kirjassa käydään läpi psyykenlääkkeiden lähihistoriaa keskeisten psyykenlääkeryhmien osalta, deskriptiivisen psykodiagnostiikan historiaa DSM-luokittelujärjestelmän osalta, lääkemainonnan keskeistä roolia nykypsykiatrian muodostumisessa ja psykiatrian tieteenfilosofiaa osoittaen yksityiskohtaisesti, kuinka psykiatrinen tieto ei täytä yhtäkään tieteenfilosofista tieteellisen tiedon edellytystä. Lisäksi kirja esittelee joitain historiallisia esimerkkejä eettisestä
psykiatriasta vastavoimana biopsykiatrialle ja sen ideologisille kumppaneille.
Näiden historiallisten analyysien pohjalta analysoidaan psykiatriassa vallitsevaa kielikäsitystä ja ihmiskuvaa. Filosofisena taustana näille pohdinnoille toimivat mm. sellaiset nimet kuin Martin Heidegger, Jacques Lacan ja Slavoj Žižek. Filosofisessa analyysissa nykypsykiatrian keskeiset kysymykset näyttäytyvät ideologisena kamppailuna, jonka valtakamppailun osapuolet ovat pukeneet pseudotieteen kaapuun jo vuosisatojen ajan. Fraasi "näyttöön perustuva" on tämän vuosisataisen ideologisen kamppailun nykysanastoa.