Tarita Ikosen proosarunoteos Puhun niin kuin itsemurhakirjeissä puhutaan on selonteko itsetuhosta ja itsemurhasta. Isästä joka kuoli, tyttärestä joka halusi kuolla. Runot avaavat peittelemättömän näkymän itsetuhoisen ja turvattoman ihmisen maailmaan ja vanhemman tekemän itsemurhan seurauksiin lapsen elämässä, jossa isän kohtalo kulkee aina mukana. Kun turvaa ei ole ja elämisen merkityksellisyys on epäselvää, toivo ja rauha löytyvät vasta lopussa.
"Me itsetuhoiset, kaiken menettäneet
olemme tiukasti elämässä kiinni
tarraudumme vähäisimpäänkin
ja iloitsemme pienimmästä
tavalla josta muut voivat vain haaveilla."