Punavuori on kertomus josta löytyy elämän rosoisuutta, iloisuutta, valoa tunnelin päässä, myös mustaa karmivaa jännitystä.
RKP:n Komisario, juuri työelämästään päässyt Raimo Eräkivi oli ymmällään, miksi minulle oli elämä kirjoittanut käsikirjoituksen näin hirvittävän, mistä minua haluttiin rangaista? Oli niitä virheitä kyllä Raimon elämän taipaleella tullut, mutta omasta mielestään hän oli hyväkuntoinen, työteliäs mies.
Joten joskus roiskui turhan korkealle, kelläpä ei roiskuisi, lohdutti mies itseään. Lohduttaja Sonja Laine, Sydänlääkäri oli poistunut Raimon elämästä.
Nyt uuden elämän ote oli aika hapero.
Heidän ollessaan sienessä, Eräkivi oli kysynyt Sonjalta, mitä sieniä ne haperot ovat?
- Ne ovat syötäviä sieniä, ota sinä vain niitä Karvarouskuja ja Leppärouskuja, syö kypsiä puolukoita.
- Eiköhän jo lähdetä kotiin, sinun ämpäri näyttää olevan täynnä?
- Mitäs nyt illalla tehtäisiin Sonja, mennäänkö aikaisin ”nukkumaan” vai siivotaanko puolukat?
Mitä pirua nyt tapahtui, mistä tuo Sydänlääkäri Laine tuli makuuhuoneeseen olipa houre kymmenen vuoden takaa, kuin Marjatta konsanaan pistäytyy.
Eräkivi puhelimessa ,- täällä Päivikki Lumiaro Suposta Moro, nyt on Eräkivi töitä tiedossa, tuletko tänne kammarille välittömästi, pääset meille osa aikaiseen duuniin, käykö?
- Tulen heti!