Se kesä oli meidän. Se oli jotain uutta, jotakin erilaista. Meidät muksut vietiin korpeen, sinne kesäksi, maalle. Olimme toki käyneet sukulaisten luona maaseudulla, mutta oli eri asia asua siellä ilman mitään.
Vain metsikkö, pöheikköä, pellon kulmaa ja rakas suku tietysti. Löysimme pian itsemme henkiinjäämiskurssilaisiksi. Opimme uusia taitoja, ja ne taidot jäivät mieleen. Pala palalta Punkkiparatiisi tuli pöheiköstä asumisen näköiseksi mökkipaikaksi ja koska sukua piisasi, niin ruoka näytteli suurta osaa.
Opimme marjastamaan ja sienestämään. Juomavesi tuli järvestä, niin kuin kalatkin. Mutta, lasken sinut kirjan pariin, hauskaa oli.