Helle Heckmannin kirjassa puutarhaa kuvataan monipuolisesti kasvattajan kulttuuripaikkana ja lapsen oppimisympäristönä. Havaitessaan aikuisen työskentelevän ja hoitavan puutarhan kasveja ja eläimiä lapsi oppii elämästä omien kokemustensa kautta, kun hän jäljittelee leikissä aikuisen mielekästä toimintaa. Aikuisen tarkkaillessa lapsen leikkiä puutarha rakentuu ja muuntuu vähitellen oppimisympäristöksi, joka luo parhaat edellytykset lapsen kehitykselle. Puutarhassa lapsi oppii kohtaamaan elämää ja ymmärtämään sisäisesti sen olennaisia asioita. Hän käsittää niiden kuuluvan maailmaan, jota hän voi itse aktiivisesti luoda ja muuntaa.