Suomen Pipliaseura perustettiin maaliskuussa 1812. Se oli lenkki kansallisten pipliaseurojen maailmanlaajuisessa ketjussa. Taustalla oli englantilaisen herätyskristillisyyden pohjalta vuonna 1804 perustettu Britannian ja ulkomaiden Pipliaseura, joka pyrki edistämään koko maailman kristillistämistä levittämällä Raamattuja yhä uusien kansojen keskuuteen.
Teologian tohtori Teemu Kakkurin laatima Suomen Pipliaseuran historia vuosilta 1812-1947 valaisee suomalaisen raamatunkustannuksen asemaa kansainvälisen ja kansallisen rajapinnalla. Tutkimus perutuu laajaan kotimaiseen ja englantilaiseen lähdeaineistoon. Pipliaseuran historian ensimmäinen osa alkaa brittiseuran edustajan pastori John Patersonin y hteydenotoista Turkuun Suomen sodan aikoihin ja päättyy toisen maailmansodan jälkimaininkeihin. Tekijä tarkastelee myös kansankielisen Raamatun merkitystä suomalaiselle kulttuurille ja sen vaikutusta kansallisen identiteetin muodostumiseen.