Keijo Nevarannan uudessa kokoelmassa "Rajakivet" vaelletaan kaupungissa, merenreunalla ja Pajuluoman rannalla. Kirjoittajaminä keräilee matkan varrelta kiviä, muistoja, linnunsulkia, unia, sanoja, niin kuin ne vastaan tulevat ja pysäyttävät. Kirjoittaja lähestyy välillä niukinta mahdollisinta ilmaisua: teksti tiivistyy luontokuvaan, täsmälliseen muutaman sanan mittaiseen havaintoon. Välillä teksti hengittää ja virtaa vapaammin, tarjoaa levähdyspaikkoja, suvantokohtiakin. Runoilija on romantikko ja panteisti, jolle toisinaan riittää runon aiheeksi perhosen siiven värähdyskin, kun taas toisinaan näkökulma laajenee ihmisen ja luonnon kohtalonkysymyksiin. "Rajakivet" -kokoelman runojen aikajänne yltää 1980-luvulta 2000-luvulle.
"Päivällä satoi, mutta yö on tähdessä."