Rajojen rikkojat -kirjassa kerrotaan yhdeksän vammaisen nuoren elämäntarina, jossa englantilaisella kotikuntoutuksella oli merkittävä rooli. Nämä nuoret olivat aikanaan Suomen ensimmäisiä kotikuntoutuslapsia, joille terveydenhoidon asiantuntijat olivat antaneet heikot tulevaisuuden näkymät syntymässä ilmenneiden vaikeuksien vuoksi. Rohkeat vanhemmat halusivat kuitenkin tehdä lapsensa eteen enemmän kuin mitä perinteinen, suomalainen kuntoutus tarjosi.
Kerland/Brainwave-keskuksen suunnittelemaa kuntoutusta tehtiin kotona yhdessä vanhempien ja avustajien kanssa kolme tuntia päivässä, mikä oli huomattavasti Suomessa saatua kuntoutusta suurempi määrä. Kuntoutusmenetelmä herätti kysymyksiä ja osa terveydenhoidon asiantuntijoista kritisoi muun muassa menetelmän teoriataustaa sekä vanhempien toimimista lapsensa kuntouttajina.
Lasten kehitys edistyi hyvin, ja joillakin alkoi jo heti kuntoutuksen alkuvaiheessa näkyä edistymisen merkkejä. Hyvin moni lapsi oppi vuosien aikana esimerkiksi kävelemään. Kaikki tämä rohkaisi vanhempia jatkamaan ja tekemään parhaansa lapsensa vuoksi.
Nuorten elämäntarinat antavat toivoa kaikille vammaisten lasten perheille, joilla on mahdollisuus kuntouttaa lastaan kotona. Kirja kertoo sinnikkyydestä, tahdonvoimasta ja toivosta sekä siitä, miten vanhemmat voivat olla aktiivisesti mukana.
Kirjassa on Jutta Selänpään runoja, jotka on lainattu hänen omasta runokirjastaan. Alla oleva runo on katkelma yhdestä runosta, joka kuvaa nuorten tuntoja olla ihmisenä muiden joukossa vammastaan huolimatta.