Runot olen kirjoittanut rakkaan tyttäreni muistolle. Tyttäreni elämä päättyi suureen taisteluun, vakavan sairauden seurauksiin. Hänen elämänsä oli kuin kirsikankukka, joka hetken kesti vain.
Runot ovat syntyneet tyttäreni kuolemasta tähän päivään asti. Runoissa käyn läpi tuskaani, tuntojani ja sitä suunnattoman suurta äidin tuskaa, kun on menettänyt rakkaan lapsen. Niitä pohjattomia ikävän ja kaipuun hetkiä, jotka tulvahtaa ennakoimatta. Suru on rakkautta tyttäreeni.
Runokirjan viimeinen runo on syntynyt tyttäreni sanoista, ”äiti, jatka elämää”, runo on hänen kauniille muistolleen. Runokirjan kansikuva on tyttäreni ottama valokuva toukokuulta 2017.
Elisa Sorsa