Ne on sinulla
Olleet koko elämäsi
Ulottuvillasi
Taskussasi
Odottavat oikeaa hetkeä
Milloin saavat tehtävän suorittaa
Avata sydämesi
Lempeästi
Mutta lujasti
Pikkuhiljaa raottaa
Ettei enää sattuisi
Ettei enää tarvitsisi sulkea
Niin varovasti
Että luottaisit ja uskaltaisit
Vastaanottaa rakkautta
Kaunista tunnetta virtaisi
Avatun oven takaa
Hellästi sydämen täyttäisi
Turvalliselta tuntuisi
Lämmittäisi
Lohduttaisi
Elämääsi kuuluisi
Jokaisena päivänä ja yönä
Rakkaus voittaisi
“Olipas tekstiä, selkeää, niihin pystyy samaistumaan. Menneiden sukupolvien vaikeudet, jossa pärjääminen on laitettu etusijalle. Rakkaus on jäänyt sydämen sopukoihin, tottakai sitä on ollut, mutta onko ollut väärin siinä elämäntilanteessa näyttää onnea. Tuot kuitenkin sen esiin, rakkautta on kuitenkin pienissäkin arjen askareissa, se täytyy vain jokaisen löytää ja avata sydämensä, jotta sen löytää ja osaa ottaa vastaan. Osoitat myös kuinka tärkeää on rakastaa itseään, hyväksyä itsensä juuri sellaisena kuin on. Kuinka rakkaus heijastuu kanssa ihmisiin, se levittää säteitään ja lämpöä laajalle. Annat aihetta katsoa itseä, ei kriittisesti, vaan kuin rakasta, parasta ystävää. Nauttien ja kehuen.
Vielä näistä menneistä, kuinka paljon sieltä periytyy uskomuksia, tapoja, jotka jatkavat sukupolvelta toiselle. Kun osaat kohdata ne, ymmärrät, että ne eivät ole sinä, pystyt rakkauden avulla luopumaan niistä, ja annat seuraaville sukupolville uusia ajatuksia.
Sinulla on vahva kokemus ja ymmärrys, osaat katsoa asioita ulkopuolelta, korkeammasta näkökulmasta. Tuot esiin asioiden kokonaisuuden, syyt ja seuraukset. Ja mikään ei ole välttämättä selviö, asiat linkittyvät toisiinsa. Universaalisti kaikki vaikuttaa kaikkeen. Näissä runoissa osa heijastaa kokonaisuutta, ja kokonaisuus on vain yksi osa. Kiitos Johanna ♥️”
- Elina Asumaniemi, Luontaishoitola Sammaläiti