”Reunamerkintöjä Hylkysyrjästä – Nuorten elämänraameja ja tulevaisuudenkuvia harvaanasutulla maaseudulla” on kirja nuoruudesta, jota eletään itäsuomalaisissa syrjäkylissä, kaukana kouluista, harrastuspaikoista ja kavereista. Kirjan artikkeleissa matkataan maamme reuna-alueille, niiden pieniin taajamiin ja syrjäisiin pikkukyliin, joita suomalaisessa yhteiskuntatieteellisessä ja -poliittisessa keskustelussa ei useinkaan huomioida lasten, nuorten ja nuorten aikuisten elinympäristöinä. Kirja koostuu syrjäseudun elinkaarta ja historiallista kehitystä kuvaavista kartoituksista sekä siellä nykyisin asuvien nuorten arkea ja tulevaisuudensuunnitelmia analysoivista tutkimusartikkeleista, joita varten on kuultu sekä nuoria että heitä ohjaavia aikuisia. Kokonaisuutta täydentävät yleisemmät syrjäseutunuoruutta ja sen tutkimusta koskevat puheenvuorot.
Teoksessa tarkastelun lähtökohta on alue-, tasa-arvo- ja nuorisopoliittisesti kriittinen: reuna-alueilla nuorten mahdollisuudet osallistua ovat selkeästi niukemmat kuin kaupungeissa. Ydinkysymykseksi nousee liikkumisen vaikeus – julkisen liikenteen puute – jonka vuoksi nuorten arki on monella tavalla työlästä ja rajoitettua. Syrjäkylissä elämästä kuitenkin tehdään elettävää rakentamalla arkea ja tulevaisuutta omatoimisesti ja tiiviiden sosiaalisten verkostojen varassa.
Se, että valtaosa syrjäkylien nuorista onnistuu luovimaan koulutusyhteiskunnan paineissa hankalista kulkuyhteyksistä huolimatta, ei poista sitä epäkohtaa, että esimerkiksi uusimman valtioneuvoston lapsi- ja nuorisopoliittisen strategian listaamat nuorten yleiset oikeudet eivät toteudu heidän kohdallaan. Syrjäseutunuoret itse eivät kuitenkaan havaitse ja hahmota toiseutettua asemaansa, eivätkä he ole oppineet tai tottuneet vaatimaan itselleen yhdenvertaisia mahdollisuuksia tilanteissa, joissa tehdään kouluttautumiseen liittyviä ratkaisuja, valitaan harrastuksia tai haluttaisiin osallistua yhteiseen aktiiviseen vaikuttamistoimintaan (esim. oppilaskuntatoimintaan, nuorisovaltuustoihin jne.). Kirja haastaakin nuorisopoliittista katsetta kääntymään syrjäkylänuoriin, joiden elämismaailman ja arjen konkretian erityisyyttä ei nähdä, tiedosteta eikä ymmärretä nykyisessä yksilö- ja kaupunkikeskeisessä nuoruusajattelussa.