Tämä on kertomus tiettyjen kansojen yleisestä henkisestä luonteesta. Nämä kansat ovat juudari- ja khyzaretakansa. Tarinassa on myös sovellettu historiallisia tapahtumia, jotka alkavat noin 1200-luvulta eKr., jolloin juudarien seikkailut keskittyvät nykyiseen poliittiseen Lähi-itään, jossa myös heidän naapurikansansa asustavat. Myöhemmin noin 700-luvulla jKr. khyzaretakansa sulautuu juudareihin, jolloin khyzaretat kääntyvät juudarien uskontoon, jonka luonne paljastuu tämän proosan lehdiltä.
Tämän kertomuksen historialliset tapahtumat, vaikka ovatkin taiteellisesti värjättyjä, pohjautuvat soveltaen tosiasioihin. Tavoitteena on siis ollut allegorioidenkin kautta kuvata maailman historiaa, johon sisältyy aina erilaatuista uskonnonfilosofiaa.
Mielikuvituksen vapaudesta huolimatta kertomus paljastaa henkisen totuuden siitä vaaratekijästä, joka planeettamme päälle on jatkuvasti muodostanut yhä uusia uhkapilviä. Nämä uhkapilvet muodostuvat kertomuksessa juudarien johtajiston valtapyrkimyksistään silloisella vaikutusalueellaan. Myöhemmin, kun khyzareta- yhdistyy juudarikansaan heidän hegemoniapyrkimyksensä globalisoituvat.
Kertomuksen loppuosassa on myös kuvaus siitä, mikä on se lunastaja, joka tulee poistamaan maailmaa uhkaavan pimeyden voiman. Tämä teos on ehkä ensimmäinen laatuaan, missä Emanuel Swedenborgin kautta Jumalalta ilmestynyttä Taivaallista Oppia sovelletaan kaunokirjallisuuteen.