Syövän hoidossa ja taudin tietämyksessä on tapahtunut aivan käänteentekevä kehitys viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana, jolloin olen toiminut lääkärinä. Vuonna 1975 sain Suomessa ensimmäisenä sädehoidon ja syöpätautien spesialiteetin ilman edeltävää radiologin pätevyyttä. Tuolloin syövän hoidossa yleinen käsitys oli, että vain paikallinen hoito kirurgia ja sädehoito voivat parantaa taudin. Syövän lääkehoito on tuosta ajasta kehittynyt jättiharppauksin molekyyli- ja solubiologisen tutkimuksen myötä. Levinneen sairauden sijaan kokonaisvaltaiseen hoitoon jo alkuvaiheesta alkaen kuuluvat myös systeemiset lääkkeet, hormonihoito ja uuden polven solusalpaajat. Vuosituhannen vaihtumisen jälkeen syövän hoitoon ovat astuneet kohdehoidot ja monoklonaaliset vasta-aineet. Immunoterapian kehitys syövän hoidossa on ollut kuin vuoristoradalla ajamista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitetyt ”checkpoint inhibiittorit” ovat antaneet uutta uskoa voittaa syöpä myös käyttämällä ihmisen omaa puolustuskykyä.
Olen siis aitiopaikalta saanut seurata syövän hoidon kehitystä ja omalta osaltani toteuttaa uusia hoitomahdollisuuksia syöpälääkärinä. Tämän teoksen tavoitteena on kertoa siitä, mitä nykyisten tutkimusten valossa syöpä on, ja miten hoidot ovat kehittyneet myös omien kokemusten ja tutkimusten valossa.