V.S. Luoma-ahon kuudennen teoksen keskiössä ovat pelit ja tekoäly, unohtamatta historiaa ja merkitysympäristön tuhoutumista jälkifossiilisen kapitalismin sulkutulessa. Aforistisen ja fragmentaarisen ilmaisun rinnalle nousee proosarunon ja esseistiikan piirteitä.