Tämän kolmannen runokokoelmani, Salaisuuden vartija, runot ovat heijastumia täysillä eletystä elämästä, sen iloista ja suruista. Runot liittyvät erilaisiin elämän tilanteisiin ja tapahtumiin. Niissä on ikuinen kaipuu taakse jääneeseen nuoruuteen. Ihmismieli palaa kuitenkin aina uudelleen ja uudelleen noihin muistoihin. Silloin rakkaus poltti kuin kekäle sielun syövereissä.
Kaikki on loputonta ilotulitusta, rakkauden tuskaa, unhoitusta ja elämän kärsimystä, kuoleman läsnäoloa. Se lähenee kaiken aikaa. Lopulta se tulee ja ottaa meidät jokaisen vuorollaan. Viimeistään silloin, kun musteen-siniset varjot tanssivat suljettujen silmiemme takana ja edessä Telluksen jumalain universaalinen valtakunta.
Tämän runokokoelman runot on kirjoitettu viiden viimeisen vuoden aikana. Tässä kokoelmassa, Salaisuuden vartija, on kolme osiota: Osio I: Salaisuuden vartija, Osio II: Elämänkulku ja osio III: Sininen lintu.
Tuomo