Salibandyn syntyhistoria on erikoinen. Laji rantautui Suomeen Ruotsi-Suomi-maaotteluilla syyskuussa 1985. Nimen salibandylle antoi yhden hengen työryhmä vain päiviä ennen maaotteluita. Kaikki oli pientä ja vaatimatonta. Pelikaukaloita oli Suomessa alkuvuosina tasan yksi. Sitä siirrettiin paikkakunnalta toiselle turnausten perässä. Lajia vieroksuttiin pitkään joukkotiedotusvä-ineissä. Salibandyn ja sählyn eroa ei ymmärretty. SM-tulosten saaminen valtalehtiin oli kovan työn takana. Vastarinnasta huolimatta salibandy löi itsensä läpi ja on tänä päivänä Suomen suosituin sisäpalloilulaji. Harrastajia löytyy Suomesta jo noin puoli miljoonaa.
Omaperäisen ja -varaisen salibandyn juurtuminen suomalaiseen urheiluelämään on kasvutarina, jolla on monta näkijää ja kokijaa. Jukka Tervo on yksi heistä. Kirjassa lajipioneeri kertoo salibandyn syntytarinan.
Jukka Tervo (s. 1964) on kohdannut salibandyn pelaajana, valmentajana, kouluttajana, seurapomona, journalistina, lehden tekijänä, välinevalmistajana, halliyrittäjänä ja nyt kirjailijana. Salibandy on momnelle harrastus, joillekin työ. Tervolle se on elämäntapa.