Alejandra Pizarnik (1936–1972) syntyi Flora Pizarnikina juutalaiseen siirtolaisperheeseen Argentiinassa. Opiskellessaan filosofiaa, kieliä ja kirjallisuutta Buenos Airesin yliopistossa hän tutustui surrealismiin ja eksistentialismiin.
Pizarnikin elämää varjostivat jatkuvat masennusjaksot, joita hän hoiti psykoterapian, lääkkeiden ja joskus huumeidenkin avulla. Lopulta hän teki itsemurhan 36-vuotiaana syyskuussa 1972 ottamalla yliannostuksen unilääkkeitä.
Pizarnik kietoi elämänsä niin tiiviisti osaksi runouttaan, että runoilijan kuolema on toisinaan nähty hänen runoutensa traagisena ilmentymänä. Hän itse oli aktiivisesti mukana rakentamassa itsestään myyttiä.
Vuonna 1962 ilmestynyt Dianan puu (Árbol de Diana) teki Pizarnikista omana aikanaan tunnetun. Tässä kokoelmassa hänen runoutensa siirtyi kohti niukkaa, fragmentaarista ilmaisua ja toiseuden teema etualaistui. Myöhemmissä kokoelmissa sanojen on tulkittu pettäneen runoilijan ja niinpä hän pyrki ilmaisemaan runoudellaan jotakin sanoin tavoittamatonta. Nämä teokset tutkivat kuolemaa ennemminkin sielun "kuolettamisena" kuin fyysisenä ilmiönä.
Sanan halu, halun sana -valikoimaan on sisällytetty otteita Alejandra Pizarnikin runokokoelmista kolmelta eri vuosikymmeneltä.