Nostalgiaa
Kaukana kuuluu
junan vaimea vihellys
seison vain paikallani ja odotan
Pienen kaupungin
autioitunut asemarakennus
ei odota enää ketään
ei saata enää ketään matkaan
Huokaa vain hiljaisuuttaan
ajan patinoimin seinin
Kertoo se vielä tarinoitaan
menneistä kohtaamisista
hymyistä, suudelmista
rakastavien viimeisistä jäähyväisistä
ensimmäisestä ujosta kosketuksesta
Junan ääni vaimenee
niin kuin asemarakennuksen
nostalgiaa huokuvat tarinat
Kyllä me vieläkin odotamme
Ensimmäistä katsetta
hellää kosketusta
syvään tuntuvaa suudelmaa
ikuista rakkautta
Huomenna kuuluu jälleen
junan vaimea vihellys
Me kirjoitamme uusia tarinoita
asemarakennuksen kuluneisiin seiniin
tummiin notkuviin kattohirsiin
Rakkaudesta onnelliset