Satakunnan historian V osa kuvaa miten maakunnan identiteetti alkoi syntyä 1500-luvulla ja miten sitä vahvistettiin myöhemmin. Samaan aikaan Satakunta ja sen asukkaat astuvat esiin asiakirjalähteissä ja heidän elämäänsä voidaan tavoittaa historiantutkimuksen ja sukututkimuksen keinoin. Väestökehitys ja maatilojen määrä polkivat paikallaan lähes 200 vuotta, mutta vuosisadat kätkevät sisäänsä voimakkaan kasvun ja kriisin aikoja. Suuret kuolonvuodet 1600-luvun lopulla alensivat Satakunnan väkilukua jyrkästi. Kun 1700-luvun sota-ajan alkupuolesta selvittiin, maakunnan väestömäärä lähti ennennäkemättömään kasvuun. Entisistä metsämaista kehittyi viljelyalueita, joille syntyi kappeliseurakuntia. Satakuntalainen yhteisö ei ollut liikkumaton. Yhteydet Ruotsiin olivat vilkkaita ja Pohjois-Satakuntaan muutettiin niin Savosta kuin maakunnan eteläisimmistä pitäjistä. Satakunnalle ominainen suurtilanmuodostus voimistui 1500-luvun lopulla ja jatkui pitkään. Kirkko valvoi kansan arkea ja kitki taikauskoa. Maakunnasta nousseet pappismiehet hoitivat yhteisiä asioita talonpoikien ja säätyläisten välissä. Moni satakuntalainen kohosi koko valtakunnan huomattaviin virkoihin.