”Ottakaa minut!” Tuo vahingossa suustani päässyt tokaisu vaikutti merkittävästi elämääni. Tilanne, jossa noin päästelin sen enempää ajattelematta, johti minut kuntavirkamiesurani lakipisteeseen; Puumalan kunnanjohtajaksi.
Eikä se ollut elämässäni ainoa asia, mihin ajauduin sattumalta. Jopa elämäni jatkuminen lapsuudesta tähän hetkeen oli sattuman ansioita.
Ujosta pojasta ja epävarmasta nuoresta miehestä sukeutui lopulta värikkäisiin elämänvaiheisiin kulkeutunut mies. Kaikki elämäni jaksot eivät ole olleet sellaisia, että niitä voisi jälkeenpäin hyvällä muistella. On paljon sellaista, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Mutta tehty mikä tehty.
Kuntavirkamiesurani alkoi Toijalasta. Savonlinnassa vietin kuitenkin tähän astisen elämäni pisimmän yhtenäisen jakson, lähes 30 vuotta. Savonlinnassa etenin virkamiesurallani kaupungin talousjohtajaksi. Savonlinnan kausi oli värikästä aikaa. Melkoista pyöritystä oli toimintani Savonlinnan Tekojääratasäätiössä sekä jalkapallon ja jääkiekon parissa. Monenlaisia vaiheita oli myös yksityiselämässä. Savonlinnassa minusta, entisestä arasta kaverista tuli sattumalta harrastajanäyttelijä.
Monenlaisia käänteitä sain kokea myös Puumalan kunnanjohtajana. Oli nimetön haukkumakirje, rikosilmoitus, poliisikuulusteluja ja muita kirjavia tapahtumia.
Puumalan kautta Lahteen siirryttyäni jatkui teatteriharrastukseni. Teatterin kautta tuli mieleeni, osaanko kirjoittaa näytelmän. Niitä on muutama syntynyt.
Jokaisella paikkakunnalla asuessani on ollut vaikeita hetkiä, jos hyviäkin.
Päällystakki -näytelmässä oli repliikki: ”Kaikki surut voidaan kantaa, jos ne ovat osa tarinaa.” Tämä on minun tarinani.