Saukk luju on sukellus Rauman seudun maisemiin
ja rauman kieleen.
Kokoelman alussa ihminen tipahtaa paikkaan nimeltä Vanha Rauma. Mikä on tämän elinympäristön syvin olemus, paikan henki? Maannouseman seurauksena merestä syntynyt kaupunki. Maailmanperintökohde, jossa puhutaan kummallisesti. Paikka, johon fransiskaanimunkit päättivät rakentaa konventtinsa n. 600 vuotta sitten. Merenkulkijoiden kaupunki, jossa yhä on merkittävää laivanrakennustaitoa.
Kokoelman runot pohdiskelevat ihmisen osaa tässä maisemassa. Ihmisen, joka ilmaisee itseään humoristisella ja kuvauksellisella kielellään, joka omalla rytmillään laulettuna soljuu, kuin vesi Raumanjoessa.
Kokoelman viimeisessä runossa ihminen saavuttaa rauhan ja katsoo tulevaisuuteen esiripun laskeutuessa.
Kieltä on kirjoitettu vanhahtavasti Hj. Nortamon tapaan, kuitenkin vivahtein. Kirjan lopussa on selvennyksenä sanastoa, vaikka runoista voi löytää mielenkiintoista rytmiä ja sanailua myös ymmärtämättä mitään sen sisällöstä 'siu sem behmjän give'.