Todellisia rakkaustarinoita 2000- luvulta suomalaisen ja swazimaalaisen kulttuurin kohdatessa. Niille, jotka vielä uskovat rakkauteen sekä niille, jotka kaipaavat kohtalon kosketusta.
Jos olisin ehtinyt asustella kauemmin Swazimaassa, jos olisin jo ymmärtänyt paremmin Afrikan meininkiä, olisin hänet kohdatessani ollut enemmän varuillani. En kuitenkaan ollut, eikä tarinamme päättynyt ennakkoluuloihini, vaan lähti kasvamaan keväiseen kukoistukseensa.
Hän kertoi minulle, että kiinnitti minuun huomionsa jo paljon ennen ensimmäisiä hetkiämme yömyssyllä. Erotuin kuulemma joukosta sähäkän ulkonäköni sekä näpsäkän luonteeni ansioista. Vaikka olimme yhdessä joka päivä, emme koskaan tapelleet. Vähän minua salaa kuitenkin pelottivat parisuhdeasiat.
”Emme tienneet, mitä kohti olimme menossa, mutta halusimme mennä silti. Kun asetetaan vaisto ja rakkaus ensimmäiseksi, kaikki muu seuraa. Kun suunnitellaan tulevaisuutta, ei aseteta suuria odotuksia, eletään vaan ja suunnitellaan, muttei odoteta liikoja.”
Mies lupasi uida vaikka valtamerten yli päästäkseen luokseni. Suunnittelimme treffejä puolimatkaan Egyptin pyramideille.
Kun sitten tuli se päivä, menin häntä vastaan rautatieasemalle. Hän hyppäsi junasta matkalaukku kädessään ja minut valtasi rauhan tunne. Se oli niin luonnollista ja kotoisaa, kuin olisimme tunteneet aina.