Riikka Palanderin (s.1986) kolmannen teoksen maisema sijoittuu Afrikkaan, missä polut vievät nimeämättömiin paikkoihin ja kaikkialle. Matkaaja kulkee vuoroin vesiputouksen viertä, vuoroin villieläinten mutkittelevia vuoristopolkuja. Runoissa myyttinen ulottuvuus todentuu sisäisen ja ulkoisen välisessä liikkeessä ja rituaalit ovat portteja kohti uutta, tuntematonta.
Runoissa on tavoitettu jotakin kiinnostavan inhimillistä. Uudiskielistä ja kevyttä, silti syvää. Helppoa, mutta moniulotteista. Jopa kuulasta. - Tiiliskivi-palkintoraati 2012 teoksesta Sininen punainen.