Kaupunkilaispoika löysi elämäntehtävänsä maanviljelijänä vuonna 1972 ja alkoi kirjoittaa, kouluttaa, vaikuttaa, keskustella ja tutkia alkutuotannon välttämätöntä muutosta takaisin kohti luonnonmukaisuutta. Seppo ja hänen perheensä elävät, kuten opettavat, tasapainossa luonnon ja tarpeidensa kanssa.
Ja minä, kirjan kirjoittaja, toinen kaupunkilaispoika, tunsin kutsun jakaa Sepon tarinan. Ja ystävystyessämme, tehdessämme tätä työtä, löysin taas yhden kohtalon kultalangan, joka kulki elämänloimiemme läpi. Isoisäni Viljami Kalliokoski oli maanviljelijä, maanviljelyneuvos ja maatalousministeri, silloin, kun ei tunnettu muuta kuin luonnonmukaista viljelyä. Hänelle ja Sepolle
usko ihmisen työhön, luonnon viisauteen ja maahenkeen oli yhdistävä tekijä.
Tämä teos olkoon vahva viesti kaikille meille siitä, että rohkeus on sydämen asia. Ja sydän on se, mitä me aitoina olemme itse.