Kaikki elävä kuolee, sen opimme jo varhain. Lähellä olevan ihmisen kuolema on vaikea hyväksyä. Oman elämän päättymisen ajattelemisen siirtää mielellään tuonnemmaksi.
Teologian tohtori, pastori Irja Aro-Heinilä on pohtinut runoissaan - saamansa saattohoitokoulutuksen jälkeen - elämän viimeisiä vaiheita ja siihen liittyviä tunteita.
Minuun saa koskea,
päätäni saa silittää,
käden ottaa käteen,
varpaita hieroa.
Elän vielä. Tunnen.
Tunnen hyvinkin.