Kuin kuun pintaa kynsillään raapisi.
Ja olen aallon liikuttamaa hiekkaa.
Tuulessa joka ei ole totta,
kuin villeimmissä unelmissa.
Silti tikulla piirtänyt on,
joku selkääni auringon.
Lasken kynän kädestäni, sieluni siiven.
Hapsotan hiuksiini uuden pörrön.
Kuinka sinulle selittäisin:
Latvojen ja tähtien välissä kaikki
huokaus soi. Niin luulen.
Tavoittamattoman meren kohinaa.
Ja kulkee lautta täynnä kaipuun natinaa.
Kuinka sinulle selittäisin, jumalastaan vaiennut.
Eilen pimeydestä lauloi lintu.
Yötä vasten lauloi.
Ja minä vannoin vielä säestäväni.
Minä yhden huudon kaiku.
Kuin kuun pintaa kynsillään raapisi.
Yötä vasten lauloi lintu.
Ja joku selkääni on
piirtänyt auringon.
Siipirikon on hyvinkääläisen runoilijan Jani Karhun toinen kirja. Hänen runonsa luovat kuvitteellisen matkan
ja ovat kuin runoja runojen sisällä.