Jos meri vielä tyyntyy.
Palkitun kirjailija Karoliina Niskasen Sillinpyytäjä on aistivoimainen ja tummasävyinen romaani tytöstä, joka karkasi katsomaan pyyntialuksia, ja merimiehestä, joka ei osannut olla maalla mutta ei löytänyt rauhaa mereltäkään.
Kalastusaluksesta astuu kaijalle mies, ylväs kuin kotka ja kaunis kuin saari. Kihartunut meriparta peittää leuan, nenä piirtyy veistoksena maisemaan, pää hipoo taivasta. Lapset kiipeävät vuorollaan miehen selkään, mies laukkaa laiturilla, huojuu ja hirnuu. Ihmisiä kerääntyy ympärille ihastelemaan. Sitten sillinpyytäjä lähestyy rannassa kasvavaa haapaa, pysähtyy vain kivenheiton päähän Frejan piilopaikasta, laskee kauppiaan pojan harteiltaan ja katsoo suoraan kohti.
Syksyllä vuonna 1994 Freja kuulee uutisista, että autolautta on uponnut yöllisessä myrskyssä Itämerellä. Yli 800 ihmistä on kateissa jossakin aaltojen armoilla, ja Frejan puhelin alkaa soida. Uutinen onnettomuudesta nostaa pintaan muistot eräästä toisesta haaksirikosta. Meri on haudannut ihmisiä ennenkin.
Karoliina Niskasen Sillinpyytäjä on kiehtova kertomus katoavasta elinkeinosta, saariston säilyttämistä salaisuuksista ja niistä, jotka lähtevät eivätkä palaa.
Karoliina Niskanen (s. 1987) on Kajaanissa asuva näyttelijä, muusikko ja palkittu kirjailija. Hänen kolmas romaaninsa Sillinpyytäjä kertoo sukupolvelta toiselle periytyvästä aaltojen pauhusta, ja siinä on jälleen kuultavissa Niskasen kerronnalle ominainen juurten, kotiseudun ja kielen syvältä kumpuava merkitys.