Jaakko Surakan viides romaani kuvaa eu-kauden ankeutta keskisuuren suomalaisen maatilan
arjessa. Toimeentulo on revittävä oman terveyden kustannuksella. Työvoimasta on pulaa, sillä
emännällä on oma ammattinsa, eikä tilanpito kiinnosta lapsia. Kun terveys on mennyt ja perhe
hajonnut, kaikki näyttää luhistuvan hetkessä, kunnes tapahtuu käänne.
Päähenkilön toimintaympäristönä ovat sairaala ja kuntoutuskeskus sekä lähipiirissä joukko
"silmäänkusijoita", työkykyisiä ihmisiä, joiden keskeinen tavoite on pääsy
työkyvyttömyyseläkkeelle ja kuntoutukseen. Tämä tarkoittaa lähinnä yhteiskunnan kustantamaa
seksilomaa ylellisessä kylpylässä.
Surakka puuttuu teoksessaan hyvinvointiyhteiskunnan ongelmiin, joista ei ole juurikaan
keskusteltu.