Jean-Luc Nancy on yksi ranskalaisen nykyfilosofian ja dekonstruktion perinteen merkittävimmistä nimistä. Singulaarinen pluraalinen oleminen on kunnianhimoinen ontologinen tutkielma, joka pyrkii ajattelemaan uudestaan Martin Heideggerin Olemisessa ja ajassa esittämää olemiskysymystä lähtien liikkeelle ajan sijaan tilasta ja Daseinin sijaan kanssaolemisesta. Nancyn kantava teesi on, että oleminen on lähtökohtaisesti olemista yhdessä, kanssaolemista: “kanssa” ei ole pelkkä lisäys olemiseen vaan jotain, mikä tekee olemisen.
Kanssaoleminen on mahdollista vain, kun kaikki olevat jakavat olemisen ja ovat kuitenkin ainutkertaisia ja moninaisia - singulaarisia ja pluraalisia. Tästä seuraa, että ontologia on Nancylle väistämättä myös etiikkaa.
Singulaarinen pluraalinen oleminen jatkaa Nancyn ajattelulle ominaista pyrkimystä ajatella yhdessäoloa, yhteisöä ja itseyttä identiteetin ja
autenttisuuden kategorioiden ulkopuolella. Teos sisältää yhteensä viisi esseetä, joissa Nancy tarjoaa uusia tapoja ajatella muun muassa valtiollista suvereeniutta, sotaa, tekniikkaa, monikulttuurisuutta sekä globaalia maailmanjärjestystä ja sen edellyttämää globaalia vastuuta.