Runokirja on paluu lapsuuteen mummolassa ja vetten ympäröimässä kaupungissa. Siinä tutkitaan mennyttä aikaa muun muassa valokuvien ja epäonnistuneiden negatiivien kautta.
Kuin korua katselen itseäni,
kuka on tuo tumma nainen,
aika on kulunut, hänellä on harmaa hius päässä.
Hänen elämänsä johdosta
tahdon tarkennusta pariin epäselvään seikkaan.