Vuonna 1949 Suomi eli edelleen sodan varjossa; maksoimme valtavaa sotakorvausta, kärsimme monien tärkeiden tuotteiden niukkuudesta ja varsinkin kaupungeissa oli paha asuntopula. Ruotsissa asui edelleen suomalaisia sotalapsia.
Vuosi oli myös uuden toivon vuosi. Yhä uudet tuotteet vapautuivat säännöstelyn piiristä. Peruselintarvikkeiden lisäksi muun muassa paperi vapautui, mikä näkyi oitis akakausilehtien määrän nousuna. Myös kotimainen elokuva eli uutta nousuaan ja Reino Helismaan rallit toivat iloa joskus ankeaankin arkeen.
Tämä kirja tarjoaa eläviä tuokiokuvia vuodelta 1949, ajalta jolloin maallista mammonaa oli vähemmän, mutta tulevaisuudenuskoa sitäkin enemmän.